Sydän haikailee.

Olen matkalla Seinäjoelle musiikkialan seminaaritapahtuma MARS:iin. MARS:ista suuntaan lauantaina Uuden Musiikin Kilpailun finaaleihin edustamaan Rosvoja ja siitä sunnuntaina takaisin kotiin. Päätin siivota asuntoni perinpohjin ennen lähtöä, koska puhtaaseen kotiin on aina kiva palata. En tiedä onko kissankarva koskaan ollut yhtä pinttyneesti kiinni matossa kuin eilen, vai kuvittelinko vain. Imuroidessani lattioita tuntui siltä kuin imuri olisi yhtäkkiä menettänyt tehonsa karvaa matosta imuroidessa. Samalta tuntui itsestänikin. 

Ihan kuin olisin ollut arjen edessä voimaton, pitkästä aikaa. Ei huvittanut lähteä mihinkään. Halusin jäädä kotiin ja perua sekä MARS-osallistumiseni, että UMK:n. Tiesin, ettei se olisi enää ollut vaihtoehto. Kaikki se positiivisuus ja optimistisuus, mitä olin viimeisen kolmen kuukauden aikana kerännyt oli yhtäkkiä harsoutunut päässäni harmaan pilviverhon taakse. 

Oletin, että olotila olisi helpottanut nukkumalla, mutta toisin kuin normaalisti olo oli aamulla ihan yhtä surkea. Ei huvittanut mennä töihin, ei huvittanut edes nousta sängystä. Vastentahtoisesti pakkasin kuitenkin kamppeeni ja suuntasin kohti töitä ja sieltä nyt eteenpäin Seinäjoelle. Fiilis on vähän parempi kuin aamulla, mutta olen edelleen uupunut. 

Ihan kuin olisin perusvireeltäni sama positiivinen ihminen kuin vielä pari viikkoa sitten, mutta silti aivan totaalisen loppu. En tiedä olenko jälleen masentumassa, tulossa kipeäksi, vai alkaako pitkä pimeys pikkuhiljaa rokottamaan pientä ihmistä. Oli miten oli, tämä on ikävää. Minulla on kaikki hyvin. Minulla on sosiaalista elämää. Töissä menee hyvin. Raha-asiat on kunnossa. Soitan bändissä, josta olen todella innoissani. Miksi olo ei ole hyvä? 

Haluaisin pitää viikon loman töistä ja lähteä etelään. Ihan sama minne, kunhan siellä on paljon aurinkoa ja lämmintä. Unohtaisin puhelimen kotiin. Ottaisin sen sijaan mukaan hyvän kameran, kirjan ja juoksukengät. Juoksisin koko viikon ja ottaisin paljon makeita kuvia. Uisin meressä ja loikoilisin kirja kädessä pitkin kaupunkia. Iltaisin istuisin terasseilla ja rauhoittuisin. No, tässähän se nyt taisi selvitäkin mistä kiikastaa. Sydän haikailee kesää.