Tiedä sitten johtuuko siitä että sain purettua eiliseen postaukseen negatiivisen energiani, vaiko siitä että tänään on perjantai, mutta oloni on ollut aamusta asti hyvä ja jollain tapaa helpottunut. Teen asiakaspalvelutyötä, joten hyvä energia on luonnollisesti työni onnistumisen kannalta kaiken a ja o. Jos päivä alkaa huonolla fiiliksellä, negatiivinen energia välittyy asiakkaisiin ja kimpoaa heistä takaisin tuplasti voimakkaampana.
Tänään olen päättänyt olla hyvä asiakaspalvelija koko päivän. Hymyilen kun minulle hymyillään. Saatan jopa murjaista vitsin, jos se tuntuu sopivan tilanteeseen. Hapannaamoille tarjoan empatiaa. Jos se ei auta, pyrin auttamaan parhaani mukaan. Röyhkeät pysäytän ennen kuin saavat mahdollisuuden iskeä. Joskus minulla oli ongelmia sen kanssa, että asiakkaat kävelivät ylitseni koska olin pehmeä ja kiltti. En tiedä olenko miehistynyt, vai saanut iän myötä lisää itseluottamusta ja uskottavuutta, mutta ylikävelemistä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Osaan nykyään pitää puoliani aika hyvin.
Asiakkaat kyllä yrittävät. Tekevät kaikkensa, että päivä ei pääse loppumaan hymyyn. Se asiakaspalvelutyössä on ehkä palkitsevinta, kun joskus voittaa taistelun ja oikeasti lähtee hyvällä tuulella kotiin. Silti, juurikin työn henkisen haastavuuden takia välillä tulee mietittyä onko tässä mitään järkeä. Asiakaspalvelija on nimensä mukaisesti asiakkaiden palvelija, alamainen, orja, vähempiarvoinen. Ei erityisen hyvät lähtökohdat työntekoon.
Olen tehnyt asiakaspalvelutyötä koko elämäni. Ensimmäinen oikea työpaikkani oli sekatavarakaupan myyjänä Turussa. Se oli oikea tulikaste. Nykyinen palveluneuvojan virkani on ihan lastenleikkiä verrattuna siihen millaista myyjän työ voi olla. Olen aina tehnyt päivätöideni ohella osa-aikatöitä musiikkialalla, milloin pyörittäessä omaa levy-yhtiötä, milloin erinäköisissä keikkahommissa äänentoistosta valoihin ja merkkareihin. Ja nyt tuoreimpana siis myös kirjoittajana. Monella tapaa musa-alalla työskentely on pitänyt minut järjissäni. Sitten taas musiikkiala meinasi tuhota minut sekä henkisesti, että fyysisesti.
Leikittelen aika usein ajatuksella, että joku päivä lopetan asiakaspalveluhommat. Siirryn palvelijasta herraksi. Jos en nyt palaa musiikkialalle, niin sitten jollekin toiselle alalle. Olen jo nyt melkoisen kyllästynyt "asiakkaisiin". Mielestäni sanamuoto kertoo kaiken. Asiakkaat eivät ole ihmisiä, vaan asiakkaita. Ihmisten kanssa ollaan normaalisti, mutta asiakkaita palvellaan. Suomalaiset ovat harmaata ja masentavaa kansaa. Heidän palveleminen ei ole kovin palkitsevaa. En tiedä kauanko minusta on edes tekemään tätä työtä.
Olen edelleen peruspositiivinen ihminen, mutta pelkään että minusta tulee samanlainen elämääni kyllästynyt piimänaama kuin suurin osa asiakkaistani. Aion lopettaa ennen kuin niin tapahtuu, jos niin on edes tapahtuakseen. Siihen asti aion olla hyvä asiakaspalvelija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti