Lupauduin viime vuoden syksynä tekemään toisen blogini kanssa yhteistyötä erään nimeltä mainitsemattoman amerikkalaisfirman kanssa. Nyt risoo. Lupasin kirjoittaa jutun kymmenestä heidän palveluunsa rekisteröityneestä bändistä. Vastapalveluksena he ovat promonneet blogiani. Käytännön hyöty itselleni, enemmän SPAM-henkistä postia Suomen ulkopuolelta kuin koskaan aiemmin. Käytännön haitat itselleni, yli sata kuunneltua demoa kolmen tuhannen bändin joukosta ja kuukausi aikaa kirjoittaa kymmenestä bändistä esittely blogiin.
Eikä aikataulu sinäänsä ole edes tiukka. Ongelmana tässä oikeasti on vain se, että minä en ole tottunut kirjoittamaan pakon edessä. Ensimmäistä kertaa (jos festariraportteja ei lasketa) kirjoitan sopimuksen velvoittamana. En saa kamppiksesta rahaa, joka on tavallaan ihan hyväkin asia, mutta kun risoo ettei tässä vaiheessa voi enää heittää hanskoja naulaan.
Jotenkin ajattelin kamppikseen mukaan lähtiessäni, että joo tämä on hyvä tapa rikkoa kaavoihin kangistunutta työskentelytapaani. Ajattelin myös, että tämä on hyvä väylä tutustua uudenlaiseen musiikkiin. Juttu nyt kuitenkin vain on niin, että työskentelytavassani ei ollut mitään vikaa. Opin sen liian myöhään. Ja kaikki nyt tietää, että uutta hyvää musiikkia on tarjolla joka tuutista enemmän kuin kukaan ihminen jaksaa, tai ehtii kuuntelemaan.
Hölmö olin kun sopimuksen hyväksyin. Tulevaisuudessa vältän, tai ainakin harkitsen kaksi kertaa ennen kuin lähden tekemään yhteistyötä yhdenkään tahon kanssa. Eikä nimeltä mainitsemattomassa amerikkalaisfirmassa siis ole mitään vikaa. He ovat hoitaneet tonttinsa erittäin mallikkaasti, mutta kun se velvollisuus. Bloggauksen kuuluisi olla kivaa, spontaania ja lukijalle innostavaa. Innostavuus nyt on viimeinen asia mitä pystyn tällä hetkellä kamppisteksteihini pusertamaan. Mikä sääli bändejä kohtaan. Voi kumpa olisi jo helmikuu.
Minulla on jo nyt sähköposti pullollaan hyviä uusia bändejä, joita pitäisi nostaa esille. Lisäksi ihanat levy-yhtiöt ovat muistaneet minua toinen toistaan paremmilla levyillä, joista haluaisin kirjoittaa. Minulla on ollut jo pidemmän aikaa muutama noston arvoinen juttu musabisneksestä, jotka haluaisin jossain vaiheessa muuttaa ajatuksesta kirjoitukseksi ja ompa tulossa muutama tapahtumakin, joista pitäisi kirjoittaa.Vali vali vali, tänään on nyt tällainen päivä. Ja jos nyt jollekin on jäänyt epäselväksi miksi blogin nimi on kirjoitettu niin typerän näköisesti, johtuu se siitä, että halusin otsikkoon myös sanan "musta".
Koska joskus elämä vaan on vähän mustaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti