Happea.

Olen koittanut välttää liibalaaba-postauksia tässä blogissa. Olen pyrkinyt keskittymään yksittäisten arkisten tapahtumien sijaan isompiin aihekokonaisuuksiin. Tänään kuitenkin teen poikkeuksen sääntöön ja kerron teille muutamasta arkisesta tapahtumasta elämässäni.

Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa levykaupassa. Minä ostan edelleen CD-levyjä. Pliis älkää kysykö miksi, sillä en osaisi vastata kysymykseen. Minun on vain pakko omistaa tietyt levyt. Tällä kertaa minun oli pakko ottaa mukaani kaksi Placebon levyä (eivät muuten löydy Spotifystä), Magenta Skycoden debyytti (ehkä hienoin suomalainen albumi ikinä), sekä kotimaisen Combat Rock -levy-yhtiön tuore kiinnitys Kuudes Silmän debyyttialbumi.

Levyjen kanssa harvemmin tulee seurattua järjen ääntä. Kun olen ripannut levyt koneelleni, avaan kannet korkeintaan katsoakseni kansivihkoa. Jos sellainen CD:n mukana on. Nykyäänhän kansivihkoja ei enää useinkaan ole. Silti Magentan debyytin ostaminen tuntui tärkeältä. Ehkä sen takia, että tiedän kuinka hyvä se on. Minun oli vain pakko omistaa se.

Tänään kävin kenkäkaupoilla. Ostin kesäkengät. Tuntui jotenkin kornilta kävellä liikkeestä ulos kesäisen kenkäparin kanssa, kun ulkona odotti vuosisadan lumimyräkkä. Suomi on ilmaltaan varmaankin yksi maailman ailahtelevimmista. Täällä hyppy +15 celciuksesta -15 celciukseen päivässä ei ole vielä mitään. Tai no, on se jotain. Se on täysin normaalia.

Olen kyllästynyt ainaiseen talveen. Kuten kirjoitin viikko takaperin, aurinko ja kevät tekevät minut todella onnelliseksi. Olen ollut viimeisen viikon täysin murskattu. Kevät vietiin pois niin odottamattomasti. Tänään tuli liikennevaloissa huvittava ajatus päähän.  Meinasin läpällä kysäistä vieressäni seisovalta eläkeläismieheltä: 

"Anteeksi, herra. Mitä tämä valkoinen paska on, mitä taivaalta sataa?"

Palatakseni vielä levyostoksiini. Haluaisin lopettaa tämän liibalaaba-postauksen asiaan. Olen nimittäin kuunnellut ahkerasti viikonloppuna ostamaani Kuudes Silmä -yhtyeen levyä. Se on melko hapuileva kokonaisuus, mutta pitää silti sisällään mielettömiä yksittäisiä kappaleita. Yksi, jonka haluan nostaa esiin on ahdistuksesta kertova Happea. Haluaisin, että jokainen joka on vaivautunut lukemaan tähän asti, lukisi myös kappaleen tekstin. Sen jälkeen kun olette lukeneet tekstin, kuunnelkaa biisi tämän linkin takaa. Oikeasti kuunnelkaa.

En muista milloin viimeksi jokin kappale olisi tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen kuin Happea. En pysty samaistumaan tekstiin, mutta tiedän ihmisiä jotka varmasti pystyvät. Kappale puhuu niiden äänellä, jotka eivät yksinkertaisesti saa ääntään kuuluville. Se on avunhuuto ja käden ojennus. Happea ansaitsisi tulla kuulluksi laajemmin. Olisi minusta mielettömän tärkeää, että jokainen ahdistunut ihminen Suomessa kuulisi sen. Ihan vaan sen takia, etteivät eläisi siinä uskossa että ovat ongelmiensa kanssa yksin.

Kuudes Silmä - Happea

Harhailen kadulla, ihmismassassa mun on vaikee hengittää.

Kylmät silmät tuijottaa ja vihaiset katseet vaihdetaan.

Happea, tärisen hikoilen. Happea, en voi sille mitään.

Happea, ne nauraa ja katsoo. Happea, mä en pysty toimimaan.

Mua ahdistaa. Mä en saa henkeä. Miksi lähdin kotoa. Miksi heräsin.

Arkipäivä liian vaikeaa, toisille normaalia.

Täytyy yrittää tosissaan, yrittää tosissaan.

Happea, tärisen hikoilen. Happea, en voi sille mitään.

Happea, ne nauraa ja katsoo. Happea, mä en pysty toimimaan.

Mua ahdistaa. Mä en saa henkeä. Miksi lähdin kotoa. Miksi heräsin.