Elämä hymyilee.

Haluatteko kuulla salaisuuden?

Oletan, että vastasitte mielissänne kyllä. Sillä minä totta vieköön haluan kertoa teille sellaisen. Elämä hymyilee. Vannon. Se katsoi minua tänään suoraan silmiin ja hymyili minulle. Ja minä katsoin sitä takaisin ja hymyilin. Hyvä elämä, missä ikinä oletkin ollut viimeiset kolme kuukautta, on aivan saatanan kivaa nähdä sinua taas. Olet iloinen, niin kuin muistin.

En uskalla sanoa sitä ääneen, että elämä maistuu siis. Pelkään kuten kaikki suomalaiset, että jos sanon sen ääneen, se kuulee sen ja lähtee taas karkuun. Haluan pitää tästä hetkestä kiinni, upota siihen ja pyöriä sen ympärillä. En pystynyt hallitsemaan hymyäni tänään. Löysin itseni pariin otteeseen naurahtamassa ääneen, ihan silkasta onnellisuudesta.

Onnen elementit satunnaisessa järjestyksessä: Kevät, hyvä seura, kirjoittaminen, hyvä ruoka, liikunta, luonto, eläimet, työkaverit, uni, puhtaus, vaatteet, sarjat, hiljaisuus, oma aika, jaettu aika, elokuvat jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Paljon onnen elementtejä = hyvä elämä.

Pelkään, että menetän kaiken. Pelkään kuten suomalaisen kuuluu, että jos minulle tapahtuu liian monta hyvää asiaa, menetän kaiken. Uskon jossain määrin karman lakiin, ja koska olen mielestäni koko elämäni pyrkinyt olemaan hyvä muille ihmisille, ansaitsisin myös hyviä asioita. Maksaako karma minulle nyt vuosien hyvät tekoni takaisin, vai onko tämä vain porkkana tikun päässä. Jää nähtäväksi.

Mutta miten vain. Karma, nautin niin kauan kuin tätä kestää.

Olen viime päivät konseptoinut uutta blogia. Se on toinen salaisuus (shhh). En ole ehkä koskaan kertonut teille, mutta haluaisin joku päivä kirjoittaa Suomen luetuinta musablogia. Nyt olen päättänyt alkaa järjestelmällisesti työstää sellaista. Siitä tulee järjettömän kova juttu. Olen siitä varma nyt. Ja jos elämä pysyy puolellani, olen siitä varma vielä huomennakin.