Ensinnäkin hyvää ystävänpäivää kaikille. Ottaen huomioon, että kello on vasta yksitoista tämä ystävänpäivä on ehtinyt näyttää minulle kirjonsa jo kaikissa sateenkaarin väreissä. Heräsin klo 08.30 hyvin nukutun yön jälkeen onnellisena. Söin maukkaan aamiaisen ja join kaksi kuppia kahvia. Olin onneni kukkuloilla kunnes posti saapui. Yksi kirje, Kelalta. Ajattelin, että mitäs helvettiä Kela nyt minulta tässä vaiheessa elämää haluaa. En ole ollut Kelan asiakas vuosiin. Kenties ilmoittavat opintolainan vähennyksen uudelleenkäsittelyssä sattuneesta virheestä ja että saan kuin saankin vähennyksen lainaani. No, ei ihan.
Kuten yleensä kun Kela lähestyy postitse, ei tälläkään kertaa aihe ollut positiivinen. Kela ilmoitti kirjeessään, että olen tienannut vuonna 2012 liikaa ja nyt minun pitää palauttaa Kelalle 500e edestä tukia, sekä 100e korkoa koska en ole palauttanut tukia ajoissa. Eipä siinä mitään jos olisin opiskellut vuonna 2012, mutta kun aloitin täyspäiväisessä päivätyössä jo joulukuussa 2011. En siis ole opiskellut päivääkään vuotena 2012 ja olen melko varma, etten myöskään ole nostanut kuukauttakaan tukea vuodelta 2012. Tästähän en tässä vaiheessa voi olla varma, sillä Nordean verkkopankki ei näytä tilitietoja noin pitkälle. Nordean tilihistoria kun menee vain puolitoista vuotta ajassa taaksepäin.
Asia luonnollisesti selviää kyllä, mutta kyseinen sotku ei edes ollut tämän postauksen pointti. Vaan se, että aina kun luulen saaneeni asiani kuntoon, tuntuu siltä että jostain takavasemmalta tulee bumerangina joku menneen ajan mörkö, tai jokin minuun liittymätön kuluerä joka vaan pitää maksaa. Tästä hyvänä esimerkkinä levy-yhtiömme jakelijan sähköposti joulukuussa 2013. Se meni jotenkin näin: "Joudumme luopumaan varastostamme Ruotsissa, jonka johdosta joudumme poistamaan jakelustamme miljoona levyä. Teidän levyt ovat näistä miljoonasta n. 500. Haluatteko, että postitamme ne sinulle kotiin, vai jonnekin muualle? Te luonnollisesti maksatte postit mutta ei hätää, postien ei pitäisi olla yhteensä kuin vähän yli 100e". Ai kiva, niillä levyillä kun tekikin niin saatanasti. Eihän minulla ole edes takkaa mitä niillä lämmittää. Edes bändit itse eivät halua noita muoviläpysköjä takaisin.
Kelan aiheuttaman sydämen tykyksen lisäksi kissat ovat olleet tänään todella vittumaisia. Jotenkin ne aina aistivat milloin on mahdollisimman huono hetki alkaa huutaa, ja huutavat sitten taukoamatta niin kauan että niiden kanssa leikitään. Yleensä näitä hetkiä ovat silloin kun hoidan kirjanpitoa, tai talouteen liittyviä asioita. Tai kun äänitän demoja, tai kun koitan lukea, tai katsoa dokumenttia, tai syödä. Oikeastaan aina kun koitan tehdä yhtään mitään mikä ei liity niihin. Lisäksi myös silloin kun olen lähtemässä ulos. Silloin vasta mennään ja touhutaankin. Itsekkäät paskiaiset. Eikä se niiden vika ole. Ne ovat neljän seinän sisällä vankina 24/7, mitäs en anna niille aikaa. Mutta kun en halua, minulla ei ole aikaa edes itselleni. Miten minulla ikinä olisi aikaa niille. Todella murheellista yhtä kaikki.
Kuten rivien välistä voi lukea, on ystävänpäiväni 2014 ollut tähän mennessä mennyt kaunistelematta aivan täysin pitkin vittuja. Ehkä tästä kuitenkin vielä noustaan ja päivästä tulee mukava. Ja siis tottakai tulee, miksi ei tulisi. Vaikka joutuisinkin maksamaan Kelalle, niin mitäs siitä. Sitten en lähde ulkomaille kesällä. Jätän Ray-Banit ostamatta. Kaikki on kompensoinnista kiinni. Tärkeämpää on se, että arkielämä maistuu ja juuri nyt se maistuu.
Silti, olisi se nyt kiva edes joskus päästä nauttimaan siitä rahasta mitä olen selkävääränä paskoissa duuneissa koittanut kerätä "pahan päivän varalle". Tai no, tavallaan olen onnistunutkin koska niitä pahoja päiviä on viimeisen puolentoista vuoden aikana riittänyt. Tuntuu jotenkin älyttömän epäoikeudenmukaiselta, että aina kun näyttää siltä, että ylimääräistä rahaa voisi kertyä joku saatanan mulkku iskee postiluukusta 100-1500e suuruisen laskun, jossa eräpäivä on kuukauden päästä. Tätä se elämä kai silti on. On sitten ainakin tarinoita kerrottavana lapsenlapsille. Tai siis todennäköisesti veljien lapsille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti