Flunssa on alkanut taittumaan (haha, voi ei, tajusin vasta draftia lukiessani, että tässähän oli vahva startti postaukselle). On ollut ilo huomata miten olokin on alkanut kevetä siinä samassa. Ehkä masennukselta vältyttiin tänäkin vuonna. Eihän tässä ole kuin hassu kuukausi kevääseen. "Jaksaa, jaksaa", sanoi mummo kun lumessa kirkkoon rämpi.
Ajattelin tänään tehdä comebackin juoksumatolle. Kävi kuin kävikin niin, että Seinäjoen reissun aiheuttama juoksutauko venyikin lopulta yli viikon mittaiseksi. Hassua miten sitä jotenkin oikein haikailee salille hikoilemaan ja tuskailemaan, että voi taas tuntea juoksun jälkeisen euforisen tilan. Olen todennyt myös, että kunnon pitkä juoksulenkki ennen yövuoroa on ehkä parasta mitä ihminen voi itselleen tarjota evääksi pitkään yöhön. Muutenkin juokseminen, ainakin omalla kohdalla helpottaa oloa niin monella tavalla. Ei tarvitse aina katsoa mitä suuhunsa laittaa. On myös kiva ettei hengästy niin helposti arkielämässä.
Ajattelin tänään tehdä comebackin juoksumatolle. Kävi kuin kävikin niin, että Seinäjoen reissun aiheuttama juoksutauko venyikin lopulta yli viikon mittaiseksi. Hassua miten sitä jotenkin oikein haikailee salille hikoilemaan ja tuskailemaan, että voi taas tuntea juoksun jälkeisen euforisen tilan. Olen todennyt myös, että kunnon pitkä juoksulenkki ennen yövuoroa on ehkä parasta mitä ihminen voi itselleen tarjota evääksi pitkään yöhön. Muutenkin juokseminen, ainakin omalla kohdalla helpottaa oloa niin monella tavalla. Ei tarvitse aina katsoa mitä suuhunsa laittaa. On myös kiva ettei hengästy niin helposti arkielämässä.
Minua musiikki ei todellakaan pelastanut urheilulta. Urheilu on noussut musiikin kanssa ihan samalle viivalle TOP 5 tärkeimpiin asioihin elämässä. Kumpa joku olisi vain kertonut minulle aiemmin, että nämä kaksi asiaa voisivat elää harmoniassa. Ties kuinka monta tupakkaa ja bisseä vähemmän olisi tullut otettua, jos olisi ollut muitakin motivaattoreita nollata arkielämää kuin päihteet. No parempi kait myöhään kuin ei milloinkaan, nuoria tässä edelleen ollaan.
Tänään aion lenkkeilyn lisäksi varautua tulevaan yövuoroon ainakin Jukka Ässän loistavalla Ihmisten jälkeen-levyllä, jota en ole saanut kuunneltua läheskään tarpeeksi. Mukaan lähtee tottakai Freakanomics-kirja, jonka kanssa olen ihan loppusuoralla. Lisäksi ajattelin ottaa mukaan Supernaiivi-kirjan, jonka ostin viime viikonloppuna Helsingistä. Leffakin on hyvä olla varalla. Olen fiilannut elokuvaa Rush, jonka voisin napata Makuunista mukaan ennen lähtöä.
Mutta summa summarum, I'm back baby! Vitsit tuntuu taas hyvältä olla "ei maissa". Ehkä tämä blogikin alkaa taas pian elämään nimensä veroista elämää. Tämän blogin tarkoitus oli kuitenkin dokumentoida uutta riemukasta elämääni. Kivisen alun jälkeen tulevaisuus näyttää ehkä taas vähän riemukkaammalta. Ja hei, yksi kuukausi ja alkaa kevät. Sille!
Mutta summa summarum, I'm back baby! Vitsit tuntuu taas hyvältä olla "ei maissa". Ehkä tämä blogikin alkaa taas pian elämään nimensä veroista elämää. Tämän blogin tarkoitus oli kuitenkin dokumentoida uutta riemukasta elämääni. Kivisen alun jälkeen tulevaisuus näyttää ehkä taas vähän riemukkaammalta. Ja hei, yksi kuukausi ja alkaa kevät. Sille!
Jee :)
VastaaPoistaJeij! :)
PoistaMinut musiikki pelasti urheilulta useiden vuosien ajan. Se harmittaa sinänsä, että lapsena/nuorenahan se perusta koordinaatiolle, venyvyydelle, vahvalle luustolle ja ties mille tehdään.. Oh well. Asiaa ei auttanut vahva inho koululiikuntaa kohtaan. Täytettyäni 18 tajusin, että jotain tarttis vissiin kunnollekin tehdä. :P Nykyään urheilu on henkireikä, ja ilman ei kestä!!
VastaaPoistaMäkin tajusin vasta vuosi sitten miten tärkeää urheilu on. Näkisin, että urheilun arvostaminen ainakin omalla kohdalla oli jokin viimeinen indikaattori masennuksen selättämisestä.
Poista