Joo, niin siinä nyt sitten taisi käydä, että ulkomaanmatkat jää nyt tältä kesältä tekemättä. Ei voi mitään. Tietenkin yksi vaihtoehto olisi lähteä lainarahalla, mutta en nyt nopeasti keksi vastuuttomampaa suunnitelmaa tähän elämäntilanteeseen. Mielummin keksin vaihtoehtoisia tapoja vietää kesälomaa, vaikka sitten maakuntamatkailun merkeissä. Kovasti visioin viime vuoden lopulla kirjoittavani tämän vuoden aikana kirjan. Sekin suunnitelma on edelleen voimissaan ja miksei samalla käyttää sitten tuota kesälomaakin vaikka sen puitteissa.
Jälleen yksi taloudellinen takaisku tuoreena mielessä on pakko todeta, että Kelan lähettämä lasku toi mukanaan myös tietynlaisen huojentuneisuuden tunteen. Koska minulla ei ole niin pitkään aikaan ollut ylimääräistä rahaa, siihen on tavallaan tottunut. Tällä hetkellä rahan omistaminen ajatuksena jopa vähän ahdistaisi. Mitä sillä rahalla sitten tekisi? Keksin heti miljoona asiaa. Niistä pitäisi osata valita, koska ei sillä pienellä säästöllä ikinä saisi kaikkea sitä, mitä mieli halajaa. Tavallaan siis helpompi elää ilman. Elää elämää perustarpeiden varassa. Kokea mitä on koettavissa siinä ympäristössä, sillä budjetilla mikä on siunattu.
Nyt tunne siitä, että vaatimaton elämä jatkuu ainakin kesän yli tuntuu itseasiassa ihan hyvältä. En sano, etteikö jonkinlainen puskurirahasto tekisi elämää vähemmän huolettomaksi, mutta ihan jo se tunne, että tilillä on rahaa ja budjetti pitää tuntuu hyvältä. On sinäänsä hauskaa, että siinä missä blogiesikuvani Teemu Suomisen blogi kertoo alkoholiongelman voittamisesta, välillä tuntuu siltä että tämä blogi kertoo talousvaikeuksien voittamisesta. Ja toisaalta miksi ei kertoisi, sillä en ole aiemmin lukenut kenenkään tuntoja yrityksen konkkaan ajamisesta ja siitä selviämisestä. Olkoon tämä ensimmäinen.
Arjen maksimointi. Siitä tässä elämässä on kyse. Jos ei ole rahaa elää täysillä kahta viikkoa vuoden viidestäkymmenestäkahdesta viikosta, on parempi suunnitella miten vuoden lopuista viidestäkymmenestä viikosta saisi mahdollisimman paljon irti. Oma suunnitelmani: Muistan hymyillä, silloinkin kun se tuntuu vaikealta. Näen asioiden positiiviset puolet, silloinkin kun vaikuttaisi siltä että niitä ei ole. Koitan rakastaa ihmisiä, silloinkin kun he tekevät sen omalta osaltaan vaikeaksi. Pyrin käymään paikoissa. Niissäkin, joihin ei huvittaisi mennä. Pyrin saamaan kokemuksia, ilmaiseksi jos mahdollista, aina kun mahdollisuus avautuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti