"Ou mai gaat", sanoi BB-Niko aikoinaan kauhuissaan. Samaa sanoin minäkin, kun vierailin blogissani tsekkaamassa onko teksteihin tullut uusia kommentteja. Kommentteja ei ollut tullut, mutta tajusin että edeltävästä postauksesta on lähestulkoon puolitoista viikkoa aikaa.
Aika on mennyt siivillä. Olen ollut noin kolme viikkoa flunssassa, eikä täyttä parantumista ainakaan vielä näy horisontissa. Uskoisin, että pitkä flunssa on johtunut asuntoni viilentyneestä yölämpötilasta. Taloyhtiö sai vasta viime viikonloppuna lämmityksen päälle, joten katsotaan jos tämän viikon jälkeen jo helpottaisi olot. Ei tämä flunssa tähänkään mennessä ole paha ollut, enemmänkin viheliäinen.
Flunssan potemisen lisäksi olen säveltänyt uutta musiikkia. Olen kirjoittanut uusia "soolokappaleita", joissa pääroolia näyttelee kaunis melodia, suora lyriikka ja intiimi tunnelma. Olen äänitellytkin niitä ja saattaa olla, että jossain vaiheessa pullautan Spotifyyn jotain materiaalia. On ollut tosi kiva huomata, että jossain vaiheessa sävellys- ja äänitysprosessia jokin osa minusta on oikeasti ihan nauttinutkin luomastani säveltaiteesta.
Talouspuolella vaikuttaa lupaavalta. Näyttäisi siltä, että marraskuun viidestoista päivä on uusi taitekohta. Sen jälkeen tulevaisuus on taas vähän valoisampi. Tällä hetkellä sanoisin tilanteen olevan hallitun stabiili. Olen elänyt todella säästeliäästi nyt n. 3 kuukautta, se alkaa maksaa itseään takaisin. Eikä budjettielämä ole edes mitenkään kamalaa. Päinvastoin, oppiipa ainakin arvostamaan arjen luksuksia ja sellaisia asioita, jotka eivät maksa mitään.
Olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen elämääni ja työhöni. Elän vaatimatonta elämää, jossa jokainen pienikin positiivinen asia tuntuu todella hyvältä. Tänään juhlin puolikasta suklaalevyä, jonka löysin jääkaapistani. Jokaisesta päivästä pyrin nauttimaan, sillä koen että jokainen päivä tässä maailmassa on plussaa. Ainiin, uusi asuntoni on paras asia arjessani. Viihdyn täällä metsän keskellä. Tulee liikuttua ja on rauhallista.
Pahoittelen tekstin sekavuutta. Minun pitäisi olla jo nukkumassa. Pyrin päivittämään tätä blogia useammin, mutta tiedättekö mitä? On ehkä ihan hyväkin asia, että aika on juossut. Se tarkoittaa, että minulla on ehkä mennyt paremmin. Ehkä jopa niin hyvin, ettei minulla ole ollut akuuttia tarvetta purkaa oloja blogiin. Vaikka toki pyrin kirjoittamaan tänne myös positiiviset käänteet elämästäni. Kerran viikossa silti pitäisi päivittää, ainakin.
Tyttöystäväni on tulossa viikonlopuksi Tampereelle. Teemme sushia. Enää pari päivää niin näen hänet taas. Elämä on tällä hetkellä aika pirun mahtavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti