Kirjoitan tätä postausta bussissa. Ei mitenkään järin vieras paikka minulle kirjoittaa. Tykkään busseista, etenkin alennushintaisista busseista. Pahoittelen postaussyklin harventumista. Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö minulle olisi tapahtunut vaikka mitä, vaan ongelmana on ollut aika. Viikot kun ovat menneet enemmän tai vähemmän töiden, kissojen, harrastusten ja kavereiden kanssa, viikonloput sitten taas uuden tyttöystäväni kanssa.
Postausongelmia on lisännyt netinkäyttökielto, joka työpaikallani asetettiin pari kuukautta sitten. Sanonpa vaan näin yksityishenkilönä, ettei ole mitään järkeä lähteä taistelemaan internetiä vastaan. Some ja netti on osa meidän jokapäivästä elämää JOKA HETKI, myönsimme sen tai emme. Ainakin suurelle osalle alle 30-vuotiaista ihmisistä.
Viimeiset viikot ovat olleet minulle aikamoista henkistä vuoristorataa. Tajusin kesäkuussa, että ainoa tapa miten ikinä saisin käännettyä talouteni pysyvästi ympäri kestävälle pohjalle olisi muutto pois Kalevan kaksiosta huomattavasti halvempaan asumisratkaisuun. Selailin netin läpi useamman kerran ja tajusin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko ottaa työpaikaltani "työsuhdeasunto" tai muuttaa kämppiksen kanssa.
Kävin sähköpostikeskutelua parin potentiaalisen kämppiksen kanssa, mutta jotenkin ajatus pojan kanssa yhdessäasumisesta tuntui todella huonolta idealta. Varsinkin nyt kun elän kaukosuhteessa. Haluan, että aina kun näemme tyttöystäväni kanssa voimme paeta yhdessä pariksi päiväksi omaan kuplaamme. Kämppiksen kanssa tuo kupla olisi saattanut häiriintyä.
Lopulta soitin epätoivon värittämän puhelun "työsuhdeasuntoja" järjestävälle taholle ja kävi kuin kävikin, että puhelu poiki uuden asunnon. Nyt siis edessä muutto 1.9. alkaen 31m^2 yksiöön 7,5 km päähän keskustasta. Mutta eipä etäisyys paljoa paina, sillä säästän uuden asunnon vuokrakuluissa 300 euroa kuussa nykyiseen asuntooni verrattuna.
Mikä kuitenkin parasta, sain järjestettyä vanhan asuntoni ex-tyttöystävälleni ja hänen uudelle poikaystävälleen. Samalla he saavat kissat itselleen, joka on ainakin ollut exäni toive aina siitä asti, kun hänen ja kissojen tiet erkanivat vuosi takaperin. Exänikin tulee säästämään vuokrakustannuksissa 200 euroa joka kuukausi verrattuna hänen edelliseen asuntoonsa.
Olen luonteeltani todella kiitollinen ihminen. Joka päivä olen kiitollinen siitä, että saan hengittää raikasta ilmaa ja kokea ympäröivän maailman. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ympärillä ihmisiä, jotka välittävät minusta. Olen kiitollinen siitä, että minulla on ympärillä ihmisiä, jotka hädän tullen auttavat ja kuuntelevat minua. Olen kiitollinen siitä, että elän.
Olen kiitollinen siitä, että elokuusta eteenpäin saan viimein kuukaudessa enemmän tuloa kuin menoa. Pitkässä juoksussa tämä yhtälö tulee päättymään siten, että minulla tulee olemaan säästöjä, ehkä jopa rahaa muuttaa Helsinkiin, mutta ennen kaikkea huolehtia niistä ihmisistä, jotka ovat olleet ympärilläni nämä viimeiset vuodet, ja jeesanneet kaikin mahdollisin keinoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti