sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Pöhöttynyt ja onnellinen.

Pöhöttynyt ja onnellinen: olotilani juuri nyt. Fyysisesti kahden päivän maltillisen kittaamisen jälkeen pöhöttynyt, mutta sitten henkisellä tasolla niin kovin onnellinen. Tuntuu edelleenkin jotenkin hassulta, että minulle on oikeasti annettu mahdollisuus näin isoon onneen. Ehkä siksi, etten mitenkään osannut odottaa sitä, enkä ollut valmistautunut siihen. 

Tiedättekö sen tunteen, kun näette jotain todella hyvää unta, ja sitten heräätte ja tajuatte, että se oli vain unta? No, tämä on nyt sitä, paitsi että kuukausi on jo mennyt enkä ole vieläkään herännyt. Tietenkin toisin kuin unessa, jossa kaikki on mustavalkoista, oikeassa elämässä tunteeseen liittyy paljon enemmän tasoja - kerroksia, kuten sipulissa.

Juhannus meni erinomaisesti sateesta ja cityilystä huolimatta. Olen vuosien varrella oppinut ymmärtämään, ettei juhannus (tai mikään muukaan erikoinen päivä) katso aikaa tai paikkaa. Kaikki on kiinni omasta suhtautumisesta, seurasta ja tekemisestä.

Kaksi vuotta sitten vietin juhannusta mökillä. Olin minulle vieraassa porukassa, enkä kokenut itseäni oikein missään vaiheessa tervetulleeksi. Viime vuonna vietin juhannusta Tampereella kavereideni kanssa. Se oli paras juhannus miesmuistiin. Kumiveneilimme näsijärvessä ja joimme sangriaa. Aurinko paistoi ja olimme lainsuojattomia, keskenämme autiossa cityssä.

Tänä juhannuksena sain kokea koko cityjuhannuksen värisuoran. Oli kahdestaan vietettyä rauhallista oleskelua. Oli jalkapallohurmosta. Oli perinteistä grillausta ja kaljankittausta. Olipa vielä juhannustanssitkin. Ja minähän (kuten kaikki muusikkopojat) en muuten tanssi. Mutta tanssinpas sittenkin. Näemmä epämukavuusalueelle siirtymisestä tulee vuosi vuodelta helpompaa, tai sitten kaikki on motivaattoreista kiinni. Oli meinaan älyttömän nastaa.

Aloitan tulevan viikon taas odottavalla kannalla. Tuntuu siltä, että elämäni muutuu jännittävämmäksi viikko viikolta. Saa nähdä mitä tuleva viikko tuo tullessaan. Sen verran tiedän, että luvassa on muuan muassa suunnitelmia kämpän vaihtamisesta, musiikkia, jalkapalloa, mahdollisesti saunomista sekä toivottavasti paljon paljon lisää onnentunteita.

2 kommenttia:

  1. Ihanko sitä Helsinki kutsuu miestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ainakin alkuun ajattelin vaan muuttaa halvempaan kämppään Tampereella. Mutta joo, kaikki tiet vievät Helsinkiin. Ennemmin tahi myöhemmin. :--)

      Poista