27-vuotiaana.

Viime viikonloppu oli minulle tärkeä, juhlin syntymäpäivääni. Viattomien lasten päivänä saavutin 27 vuoden komean iän. Vanhana muusikkona en voinut olla miettimättä ikää ja siihen liittyviä assosiaatioita. 27 vuoden ikä kun on koitunut monelle kuolleelle muusikolle kohtalokkaaksi historian varrella.

Vietin syntymäpäiviäni vanhempieni luona Turun lähistöllä. Pienessä omakotitalossa keskellä ei mitään oli hyvää aikaa miettiä mitä olen itse saavuttanut 27-vuotiaana ja peilata sitä jo menehtyneisiin ikätovereihini. Tulin lopputulokseen, että olen saavuttanut tai ainakin ollut mukana verrattain monessa ikäisekseni.

Jos nyt kuitenkin kuolisin, en jättäisi jälkipolville juurikaan muisteltavaa. Toisin kuin Kurt Cobain, en ole kirjoittanut ainuttakaan hittiä joka jäisi elämään kuolemani jälkeen. En ole myöskään aiheuttanut mellakkaa esiintymiselläni kuten Jim Morrison, tai mullistanut ihmisten tapaa soittaa kitaraa kuten Jimi Hendrix. En edes ole tehnyt kahta paskaa levyä ja narkannut itseäni  hengiltä kuten Amy Winehouse.

Kun mietin kaikkia edellä mainitsemiani muusikoita, sekä lukuisia muita, en voi olla kauhistelematta kuinka nuorena he poistuivat. En usko, että yhdenkään heistä tarkoituksena oli kuolla nuorena. Toisin kuin historian unohtama The Germs –vokalisti Darby Crash, joka riisti henkensä vain 22-vuotiaana tullakseen legendaksi, päivää ennen kuin Mark David Chapman riisti John Lennonin hengen.

Mietin kuinka paljon he olisivat vielä voineet saada aikaan. Nyt tiedän mistä 27-vuotias Jenni Vartiainen lauloi hittikappaleellaan En Haluu Kuolla Tänä Yönä. Jennikään ei ollut ehtinyt vielä Seili -levyä tehdessään saavuttaa paljoa. Kaikki toki muuttui kun Seili julkaistiin ja Jennistä tuli yksi parhaiden myyneistä naisartisteista Suomessa.

Nuorempana 27-vuotias tuntui ikälopulta. Nyt iän saavuttaneena taas siltä, ettei elämä ole edes kunnolla alkanut. Ja tähän tunteeseen varmasti yhtyisi myös muuan ALS-taudin myötä nopean kuoleman ennusteen jo parikymppisenä saanut Stephen Hawkingin, jonka aktiiviura alkoi vasta kolmekymppisenä. Jos hän olisi  potkaissut tyhjää 27-vuotiaana, ei tästä yhdestä aikamme tärkeimmästä astronomista oltaisi ikinä hiiskuttu sanallakaan.

Odotankin innolla minkälaisia saavutuksia itselläni on edessä. Jos ei nyt rock-musiikin saralla, niin toivottavasti edes jollain toisella itseilmaisun alueella. Ja vaikka en mitään saavuttaisikaan, toivon että haaskaan elämääni mahdollisimman vanhaksi ja hyvin, ja nautin joka hetkestä. Sillä silloin hautakiveeni ei kirjoitettaisi ”syntyi ja kuoli, ei muuta”, vaan enemmänkin ”eli täysillä ja pitkään, vaikkei siitä mitään näyttöä jäänytkään”.