Pitkä kirjoitustauko. Pisin tässä blogissa, pisin ehkä missään pitämässäni blogissa. Kaksi viikkoa. Ei vaan ole yksinkertaisesti ollut sellaista hetkeä, että olisi voinut istua alas, vetää tohvelit jalkaan, laittaa kahvin tippumaan ja antaa näppäimistön laulaa.
Viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon. Jännää, että silloin kun elämässä ei tapahdu mitään mielenkiintoista, on aikaa kirjoittaa, mutta ei juurikaan sisältöä mistä kirjoittaa. Sitten taas tällaisina tapahtumarikkaina putkina olisi tarinoita vaikka kuinka, mutta ei aikaa jakaa.
En ole ehtinyt kirjoittamaan Tulensytyttäjä-blogiinkaan. Olen myös kohdannut ensimmäistä kertaa perustavanlaatuisen ongelman kyseisen blogin kanssa: ei huvita sytytellä. En tiedä onko kaikki tämä aurinko ja valo vaan muuttanut minua sen verran ihmisenä, että haluaisin vaan elää harmoniassa, nauttia ja hymyillä - en aukoa päätä, suututtaa ja nälviä.
Ollaan tehty intensiivisesti töitä meidän uuden bändin äänityksien kanssa. Saatiin juuri kaksi biisiä masterista jenkeistä. Ne masteroi amerikkalainen herrasmies nimeltä Jack Shirley. Bongattiin hänet Whirr -nimisen jenkkibändin kautta. On tuottanut, miksannut ja masteroinut paljon saman genren kamaa ja sen kyllä huomasi. Biisit nousivat ihan toiselle levelille, kun saatiin ekat masterit kuunteluun viime viikolla. Kuulette pian!!
Helle on tehnyt hyvää. Olen aina ihan älyttömän kiitollinen aurinkoisista kesäpäivistä. Niitä on se hassu kymmenen per kesä, eli per vuosi (ajatelkaa nyt, kuinka vähän!!). Jos niistä ei ota koppia juuri silloin kun ne tapahtuvat, voi vaan jäädä myöhemmin rannalle uikuttamaan - kirjaimellisesti. Rakastan aurinkoa. Rakastan ulkona hengailua. Kylmää olutta puistossa.
Olen tavannut viime viikkoina minulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Voin vain sanoa, että ei ole mitään parempaa kuin uuteen ihmiseen tutustuminen. Ei sillä, että vanhoissa olisi mitään vikaa, uudet vaan tuovat aina mukanaa nipun uusia ajatuksia ja vaikutteita.
Minusta on tullut ehkä hieman avoimempi viimeisen kolmen kuukauden aikana. En haluaisi antaa kevät-kesälle kaikkea krediittiä. Olen alkanut näkemään ihmisessä hyvyyttä. Olen myös sulkenut osittain silmiäni maailmalla tapahtuvalle pahuudelle. Mutta sitten taas, jos et pysty vaikuttamaan asioihin, miksi edes ajattelet niitä? Päivän kysymys.
En tiedä päivitänkö Tulensytyttäjää kesän aikana, mutta tänne kirjoittelen varmasti tasaisin väliajoin. Kuten taisin jo aiemminkin joskus kirjoittaa, tämä blogi on omistettu minulle, vain ja ainoastaan minulle. Siksi tämä blogi on minulle tärkein - paikka jakaa elämän ilot ja surut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti