Piilarit.

Tänään oli iso päivä. Tänään uskalsin. Olen nimittäin pidemmän aikaa haaveillut vapaudesta. Olen haaveillut, että joku päivä vielä vapaudun nenääni viimeiset 11 vuotta painaneista mustasankaisista perkeleistä. Tänään se tapahtui. Uskaltauduin ensin työpäiväni päätteeksi varaamaan optikkoajan, kävin näöntarkistuksessa ja sovin ajan piilolinssien kokeilulle.

Muistan, kun jouduin ensimmäistä kertaa myöntämään julkisesti, että olen sokea kuin lepakko. Se tapahtui bänditreenien jälkeen, kun olin 13-vuotias. Seisoin parhaan kaverini (rumpali) kanssa bussipysäkillä. Koitin pysäkiltä huitoa ohi ajaneelle kuskille, että pysähdy nyt, kunnes kaverini nykäsisi minua hihasta ja sanoi: "se on rekka, idiootti".

Huomaathan, että taistelin vielä kaksi vuotta ilman silmälaseja tuosta päivästä. Niin paljon vastustin ajatusta elämästä silmälasipäisenä. En tiedä, kai jotenkin ajattelin, että menettäisin kaikki kaverini, enkä ikinä saisi tyttöystävää. Niin paljon uskoin silmälasien vaikuttavan.

Kunnes menin ysille. Tapailin tuolloin vielä seiskaluokalla ollutta tyttöä. Minulla oli jo olemassa silmälasit, mutta en ollut uskaltanut käyttää niitä vielä kertaakaan julkisesti. Olin epähuomiossa kertonut tytölle tästä ja itseasiassa oli täysin hänen ansiotaan, että elämäni silmälasipäisenä sai niin vahvan alun, että olen vielä tähän päiväänkin asti pysynyt rillipäänä.

Hän sanoi minulle: "Laita ne päähän. Laita nyt. Joudut kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Näytät ihan sairaan hyvältä. Nyt et ota niitä enää koskaan pois".

No, yli kymmenen vuotta siitä hetkestä on nyt vierähtänyt ja vieläkin kuulen nuo sanat korvissani aina, kun epäilen ulkonäköäni silmälasit päässä. Ainoa vaan, että se ääni on saanut kaverikseen nuoremman Jukan äänen, joka muistuttaa että elämää oli ennenkin laseja. Nyt, kun en pelkää enää koskea silmiini ja tarvitsen joka tapauksessa uudet lasit, voisi olla aika antaa nuorelle Jukallekin mahdollisuus olla jotain mitä ei koskaan saanut olla.

Siispä viikon päästä, luotetun ja ehkä kivoimman optikon Tampereella (Tammelan Nissen) siunauksella aloitan lasittoman elämän. En malta odottaa. Maailma saa vihdoin nähdä minut, ja minä saan nähdä maailman. Juuri sellaisina kuin meidät toisillemme oltiin tarkoitettu.