Minulla on tapana sanoa, että helmikuu on talven viimeinen kuukausi. Kun helmikuu loppuu, alkaa kevät. En tiedä pitääkö viisauteni kutinsa, mutta mitä olen harjaantumattomalla keittiömeteorologin silmälläni seurannut, viimeiset viisi vuotta ollaan menty pitkälti sanelemillani nuoteilla. Tänäkin vuonna helmikuun päättyessä mittari pamahti railakkaasti plussan puolelle ja aurinko ilmaantui taivaalle kuin mikäkin sääilmiö.
Masentuneet siskot ja veljeni, pitkä ja pimeä talvi on ohi. Olen normaalisti pitänyt talvea jonkinlaisena eloonjäämistaisteluna, koittaen vain selvitä, sanan tarkinta yksityiskohtaa myöten. Tänä vuonna kuitenkin jostain syystä opin lähestulkoon nauttimaan talvesta. En tiedä oliko syynä sitten avantouimisen löytäminen vai kenties bänditoiminnan tuoma jännitys, talvi meni omalla kohdallani tänä vuonna tavattua nopeammin ja kivuttomammin.
Kevät on täällä ja niin kuin joka vuosi, myös tänä vuonna muutoksia on ovella. Alkaen kesäkuun alusta tyttöystäväni muuttaa kanssani Tampereelle. Tämä tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin se tarkoittaa sitä, että ihmisen on mahdollista muuttaa Helsingistä pois. Se on ehkä tärkein huomio. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että joudun luopumaan minulle niin rakkaaksi muodustuneesta miesluolastani, mancavesta.
Olen todella iloinen, että tyttöystäväni suostui muuttamaan Tampereelle. Tosin onhan hän täältä kotoisinkin. En olisi ollut valmis luopumaan kaikesta, mitä olen tänne ehtinyt neljässä vuodessa itselleni rakentaa. Vasta kun harkitsin Helsinkiin muuttamista aidosti tajusin mistä kaikesta joutuisin luopumaan. Olisin joutunut luopumaan ystävistäni, bändistäni, kissoista, työpaikastani, työkavereistani, harrastuksistani, niin paljon rakastamastani luonnosta sekä tamperelaisesta lepsun pulskeasta elämäntavasta, johon itsekin olen kasvanut sisään.
Ai että siitä tulee siistiä, asua yhdessä. Voidaan vihdoin toteuttaa kaikki visiot mitä ollaan ehditty miettiä, kun ollaan asuttu erossa. Odotan sitä jo. Ja lisäksi odotan kesää. Odotan sitä niin paljon. Odotan yöttömiä öitä, iltoja puistoissa, uimista eksoottisissa paikoissa, mökkireissuja, liian kuumia autoja, keikkoja, jäätelöä ja niitä päiviä jolloin aurinko paistaa niin kuumasti, että heikommat eivät vaivaudu poistua kodeistaan.
Talvi 2015 on ollut aikuisen elämäni parasta aikaa. Vaikuttaisi siltä, että myös keväästä ja kesästä on tulossa todella hyviä. En ole enää pitkään aikaan pelännyt vanhenemista. Uskon, että mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän alan arvostaa kaikkea mitä minulla on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti