sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Legendaarista.

Olen katsonut viime päivinä paljon How I met your mother -sarjaa. Löysin sarjan hieman jälkijunassa aikoinaan, muistaakseni vuonna 2009. Muistan silloisen bändini laulajan esitelleen sarjan minulle. Katsoimme etkoilla yhden jakson ja nauroin katketakseni. Sen illan jälkeen kotiin päästyäni latasin sarjan kaikki siihen mennessä julkaistut jaksot ja aloitin eeppisen How I met your mother -marathonin.

Pari viikkoa sitten aloin katsoa sarjaa uudelleen Netflixistä. En muistanut että sarja on oikeasti ihan ensimmäisestä jaksosta asti täyttä tykitettelyä. How I met your mother on Seinfeldin, Simpsonien ja Frendien lisäksi hauskimpia sarjoja, joita olen katsonut. Tietenkin huomioiden myös uudet Modern Family, Arrested Development ym.

Saimme tyttöystäväni kanssa eilen katsottua sarjan ensimmäisen tuotantokauden loppuun. Yhdestä jaksosta mieleeni jäi yksi lause, jonka haluan jakaa myös teidän kanssanne: "mitään hyvää ei tapahdu kello kahden jälkeen yöllä". Ajatus on kiehtova ja sai minut ajattelemaan onko näin? Onko minulle tapahtunut koskaan mitään hyvää kello kahden jälkeen? Niin.

No, tulin siihen lopputulokseen, että omalla kohdallani oppi ei ihan täysin pidä kutiaan, sillä kuten Barney jaksossa toteaakin, "kaikki hyvä tapahtuu vasta kello kahden jälkeen". Koska harvemmin ennen kello kahta ilta on kypsä tullakseen legendaariseksi.

Eilen onneksi oli. Eilisen nimittäin tulen aina muistamaan iltana, jolloin meidän piti lähteä vain Telakalle katsomaan Ville Ahosen keikkaa ja tunnelmoimaan, lopulta päätyen eeppiseen kellaridiscoon tanssimaan kasarimusaa ilman paitaa. Tulen myös muistamaan eilisen iltana, jolloin kaverini innostui Ecuador -kappaleesta niin paljon, että vahingossa heilautti tusinan tuoppeja paskaksi baarin tanssilattiana toimineelle lavalle.

Ikimuistoiset tai legendaariset, miten sen ikinä haluaakin sanoa, illat syntyvät aina spontaanisti. Ikimuistoista iltaa ei voi suunnitella etukäteen. Onnistuneen illan voi, mutta ikimuistoisuus syntyy aina sattumasta. Kun jotain mitä kukaan ei osannut odottaa tapahtuu, tai mahdollisuus johonkin aukeaa. Eilen se mahdollisuus onneksi osui minun kohdalleni.

En ole kokenut montaa yhtä vapauttavaa asiaa, kuin eilinen paidattomana humalahuuruissa joraaminen. Ehkä siksi, että vain idiootit ja säädyttömät ihmiset tekee niin. Mutta eilen ne idiootit olivat kavereitani ja minä heistä yksi. En vieläkään tiedä lähtikö idea vitsistä vai puhtaasta paidatta tanssimisen tarpeesta. Ihan sama kai. Eilinen ilta oli legendaarinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti