maanantai 1. syyskuuta 2014

Ongelmat lähellä ja kaukaa.

Olen pohdiskellut viime aikoina paljon sotaa. Sen mahdollisuutta, mitä se merkitsisi itselleni ja kuinka paljon ja millä tavoin se vaikuttaisi elämääni. Media antaa tällä hetkellä ymmärtää, että Suomi on ajautumassa sotaan lähitulevaisuudessa halusimme tai emme. Kenen kanssa, ei ole vielä varmaa. Miksi, selviää varmasti viimeistään siinä vaiheessa kun sota alkaa. Kuinka kauan sota kestäisi, siitäkään ei ole varmuutta.

Näin pitkälle kehittyneessä maailmassa, näin sivistyneiden valtioiden kesken tuntuisi aivan käsittämättömältä, että yhtäkkiä regressoituisimme apinoiden tasolle ja alkaisimme piestä sokeasti toisiamme hengiltä. En muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt sotaa tai sotilaita sen suuremmin. Onko oikeasti niin, että joku on niin helposti vietävissä, että kun sanotaan: "tuo on pahojen puolella, ammu hänet", joku tarttuu sanan lakiin ja tekee työtä käskettäessä.

Ei varmaan yllätä mitenkään, että olen itse siviilipalvelusmies. Mielummin laittaisin kuulan omaan kallooni, kuin ampuisin sen minulle tuntemattoman yhtä lailla vasten tahtoaan sotaan joutuneen nuoren miehen/naisen kalloon. Rakastan maailmaa, luontoa ja historiaamme. En kuitenkaan pidä tästä maasta tai itse rakentamamme yhteiskunnan nykytilasta, enkä usko parempaan huomiseen niin kauan kun maailmaa ajaa ahneet ihmiseet ja valuutta. 

Mutta koska tällä hetkellä en usko, että kukaan haluaisi sotia Suomen kanssa, haluan osoittaa heristävän sormeni suomalaiselle medialle. Hävetkääkin, että pelottelette kansalaisia sodalla, jonka osuminen kohdalle on yhtä todennäköistä kuin, että kuka tahansa meistä jäisi bussin alle - täysin tuurista kiinni. Ei ole reilua, että lehtiä ja uutisia myydään pelolla.

Ja pahalta tuntuvat myös otsikkomehutukset Suomen huonosta työttömyystilanteesta. Tarvitseeko sitäkin joka päivä jankuttaa? Että kuinka paskasti Suomella menee ja miten pian kenelläkään meistä ei enää ole työpaikkaa. Mahtaakohan oikeasti olla niin, että pian koko Suomi seisoo sodan keskellä leipäjonossa, vai voisiko tähänkin olla nyt pieni pelon siemen kylvettynä? Peilaan tottakai aina kaikkea itseeni, koska en muutakaan osaa, mutta nopeasti järkeiltynä minulla ainakin tulee olemaan työpaikka myös tulevaisuudessa. Varmasti monella muullakin. Ja jos meillä ei olisi enää työpaikkoja, mitä me sitten tekisimme? Alkaisimme taas kalastaa ja metsästää, ja kasvattaa omat viljamme? Naurettavaa. On turhaa pelotella kansaa hypoteettisillä kysymyksillä, kun tarjolla ei ole edes teoreettisia vastauksia.

Olen yksinkertainen ihminen. Elän vaatimatonta ja maailman tulevaisuuden kannalta kestävää elämää. Haluan vain nauttia arjestani ja poistua vähin äänin maapallolta, kun aika minut jättää. En pyytänyt syntyä tänne, enkä myöskään ala taistella oikeudestani pysyä täällä. Tällä hetkellä suurin murheeni on, että ehdin maksaa yritysvelkani pois ennen kuin median pelottelema työttömyys-/sotapommi oikeasti putoaa Suomen niskaan.

Vituttaa jo valmiiksikin se, että vaikka sitä kuinka koittaa elää elämäänsä oikein, joku muu kuitenkin vetelee niistä isoista naruista, ja yhdellä nyhtäisyllä saattaa pilata elämäsi lopullisesti. Kysynkin hyvin usein itseltäni ennen nukkumaanmenoa onko tässä maailmassa mitään järkeä. Ja monesti tulen ajatuksissani lopputulemaan ei ja ei tarvitsekaan olla, koska maailmamme on yksi miljardeista ja kun maailmamme joskus tuhoutuu, meitä ei tulla ikävöimään. Että tällaista pohdintaa tällä kertaa, mites teidän viikkonne on alkanut? Ainiin kerroinko jo, että olen kesälomalla ja kissani on tällä hetkellä kipeänä. Wuupdi-fuckin-duu.


6 kommenttia:

  1. Sotaa en ole uumoillut (mutta mahdollista, toki, varsinkin jos lietsotaan!), mutta oikeasti supertyöttömyys on ihan varmaa tulevaisuutta, vaikka sitä ei moni haluaisi myöntää, poliitikot ääneen varsinkaan. Joskus ei voi enää sanoa jollekulle työttömälle, että "Mene kaupan kassalle", kun kassatkin muuttuvat itsepalvelukassoiksi. Totta kai on tärkeintä uskoa, että itsellä ja äidillä on työpaikka, mutta minusta näyttää siltä, että yhä vähemmälle ihmisistä on työtä tulevaisuudessa, ainakaan sillätavalla kokoaikaisesti ja säännöllisesti. Ei niitä uusia työpaikkoja synny samaa tahtia kuin akateemisia ja duunareita irtisanotaan, ja yrityksiä ei Suomessa niin vain välttämättä perusteta.... Työtä jakamalla riittäisikin... Enkä maalaile mitään maailmanlopun kuvia...onko se sitten maailmanloppu, jos joutuukin vähän vaikka kalastelemaan ja ei voi kuluttaa vaatteisiin niin paljoa. En tiedä. Tässä asiassa mun mielestä riittäisi paljon pureksittavaa, ja mä olen tosi pahoillani että mää pilaan sun maanantaita :D En vaan tavallaan hyväksy että työpaikan pysymistä pidetään näinä aikoina itsestäänselvänä nimim. kokenut yt-neuvotteluja niin lähipiirissä kuin sen ulkopuolella. Mutta oikeasti, sitten mennään kalastamaan! Ja ps. SOTAA ei tule Suomeen. Saattaa tulla, mutta ei tule!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sun juttuhan saattoi olla ihan puolikevyesti kirjoitettu, taidathan olla ajattelevainen kaveri, mutta en ollut ihan varma ;D Joka tapauksessa halusin tuoda vähän mukavaa kyynisyyttä ja realismia tähän maa...eikun tiistaihin!

      Poista
    2. Hei, kiitos kommentoinnista J. Postaus, kuten kaikki täällä kirjoittamani edustaa vain sen hetkistä olotilaa ja sen kaunistelematonta purkamista. Olen aina tosissani, vaikka tekstini eivät aina mitään älyn riemuvoittoa edustakaan.

      Massatyöttömyyttä luvassa joo tai ei, ehkä se mitä hain takaa on kuitenkin se, että sillä tiedolla ei tarvitsisi mässäillä. Mielestäni on hyvä puhua ongelmista, mutta vielä parempi olisi, jos keskusteltaisiin myös miten niitä ongelmia sitten ratkaistaan.

      Tällä hetkellä monellakin tapaa sellainen tunne, että meidän laivaamme on tehty reikä ja sillä välin kun odotamme uppoamista reiän synnystä vastuussa olevat rotat hylkäävä laivan.

      Poista
  2. Enkä tarkoittanut, että pidän työpaikkani pysymistä itsestäänselvyytenä. Tarkoitin, että olen älyttömän kiitollinen siitä, että minulla on töitä ja näyttäisi siltä, että tulevat massatyöttömyydet eivät ensisijaisesti koske sitä alaa, millä olen töissä.

    Ja kuten sanoitkin, työajan jakaminen ja pätkätyöt ovat mielestäni ihan hyviä vaihtoehtoja taklata ongelmaa, kunhan vaan niille meistä, jotka ovat halukkaita tulevaisuudessakin työtä tekemään vaan olisi sitten edes jotain paikkoja.

    Itseäni ei ainakaan kiinnostaisi elää tuilla ja seistä leipäjonossa. Siivoan ihan mieluusti vaikka laivojen vessoja, kunhan se riittäisi peruselintasoon. Huom! Peruselintasolla tarkoitan tässä alle 2000 euron palkkaa, en 3000 euron palkkaa niin kuin ihanat päättäjämme.

    VastaaPoista
  3. Oot älyttömän karismaattinen ja tyylikäs kirjoittaja. Arvostan hyvin suuresti. Ja koen taas tän luettuani entistä enemmän maailmantuskaa. Kai siihen on totuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista Oona. Toivon, etten syventäisi sun maailmantuskaa enempää. Tämän blogin perimmäinen tarkoitus kuitenkin on toimia majakkamaisena valona sekä mulle että mahdolliselle lukijalle. Välillä vaan sitä tulee uitua vähän turhan syvissä vesissä, josta tämä teksti on hyvä esimerkki. Lupasin itselleni, etten enää sensuroisi tunnetilojani, jonka johdosta teksti on välillä vähän karua (ja masentavaa). Mutta tässä maailmassa on vielä paljon hyvää ja mitä paremmin kohtelemme toisiamme, sitä enemmän hyvää tänne myös syntyy tulevaisuudessa.

      Poista