En väittäisi, että pitkä kirjoittamattomuus varsinaisesti liittyisi siihen ettenkö minä olisi tarvinnut tätä blogia arkeni käsittelemiseen. Ongelmana on enemmänkin ollut se, että kaikessa tunteiden vuoristoradassakaan en ole löytänyt aikaa päivittää minulle niin kovin rakasta blogiani. Olen nimittäin ehkä alitajuntaisesti tai sitten ihan täysin vahingossa aikatauluttanut arkeni täysin tukkoon. Minulla ei ole ollut viimeisen kahden viikon aikana kuin max. kaksi iltaa, jolloin minulla ei olisi ollut töiden jälkeen mitään muuta suunniteltuna, kuin taloudenpitoa ja painimatsit kissojen kanssa.
Koen kiireisenä pysymisen jonkinlaisena suojautumismekanismina. Kun olen kiireinen en kerkeä ajattelemaan. Ja kun en kerkeä ajattelemaan, en myöskään stressaa. Pysyn siis jatkuvasti liikkeessä ja koitan olla mahdollisimman paljon interaktiossa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Viimeiset kaksi kuutautta päällä painanut talousstressi on tehnyt minulle myös hyvää. Olen päästänyt ihmisiä lähelle. Olen ottanut askeleita tuntemattomaan. Olen lähentynyt uudestaan äitini kanssa. Olen saavuttanut rehellisyyden tason, jonka olemassa olosta en edes ollut tietoinen. Lisäksi olen saavuttanut melkoisen fyysisen kunnon, jota kannan kyllä mielelläni myös aikana talouskriisin jälkeen.
Vielä puolitoista viikkoa ja minun pitäisi olla vapaa talousmurheista. Muutan kolmen viikon päästä uuteen halpaan työsuhdeasuntooni. Kolmen viikon päästä jätän haikeat hyvästit kissoilleni, jotka pääsevät takaisin äitinsä luokse. Kolmen viikon päästä elämäni muuttuu. Ja olen valmis ottamaan kaiken vastaan avosylin. Koska vaikka muutos pelottaa, tiedän sen olevan pakollista. Syyskuusta eteenpäin jokainen kuukausi vie minua lähemmäs turvallisen "normaalin" arjen saavuttamista. Saan ehkä vihdoin tietää miltä normaali tuntuu.
Paitsi että suunnittelen jo tulevaa. Aion muuttaa Helsinkiin. En tiedä vielä tarkalleen minne ja milloin, mutta jossain vaiheessa todennäköisesti seuraavan puolen vuoden sisään. Ehdin jo selata läpi Helsingin työmarkkinatarjonnan ja täytyy myöntää, että olin positiivisesti yllättynyt. Ottaen huomioon, että eletään edelleen kesäaikaa ja silti tarjolla oli ainakin 30 duunia, joita olisin voinut hakea. Sitten tietenkin hyvän edullisen kämpän löytäminen, voi itku siitä ei voi tulla helppoa. Mutta oleskelen kaikessa rauhassa Tampereella. Siihen asti, että olen valmis. Siihen asti, että talouteni on tasapainossa. Tai sitten siihen asti, että en kestä enää asua eri kaupungeissa tyttöystäväni kanssa. Saa nähdä voittaako intuitio taas järjen.
Paitsi että suunnittelen jo tulevaa. Aion muuttaa Helsinkiin. En tiedä vielä tarkalleen minne ja milloin, mutta jossain vaiheessa todennäköisesti seuraavan puolen vuoden sisään. Ehdin jo selata läpi Helsingin työmarkkinatarjonnan ja täytyy myöntää, että olin positiivisesti yllättynyt. Ottaen huomioon, että eletään edelleen kesäaikaa ja silti tarjolla oli ainakin 30 duunia, joita olisin voinut hakea. Sitten tietenkin hyvän edullisen kämpän löytäminen, voi itku siitä ei voi tulla helppoa. Mutta oleskelen kaikessa rauhassa Tampereella. Siihen asti, että olen valmis. Siihen asti, että talouteni on tasapainossa. Tai sitten siihen asti, että en kestä enää asua eri kaupungeissa tyttöystäväni kanssa. Saa nähdä voittaako intuitio taas järjen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti