maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäisloma.

Voi pojat, mistä edes aloittaisin. Pääsiäisloma, jota pelkäsin ajatuksen tasolla ehkä enemmän kuin mitään pitkään aikaan meni todella hyvin. Alkuperäinen suunnitelma pääsiäislomalle oli lähteä Tallinnaan. Sen kariuduttua vaihdoin suunnitelman Tallinnasta Turkuun.

Olen oppinut tarkan pennin vartijaksi, joten edestakaisin matkat Turkuun löytyivät lopulta alle 25 eurolla. Majoituskin järjestyi, kun parikin kaveria tarjoutui vapaaehtoiseksi majoittajaksi. Ohjelman katsoin valmiiksi hyvissä ajoin. Kaikki oli valmista, kunnes matka peruuntui.

Olin surun murtama. Autopaikkani oltiin "tuplabuukattu." Hauskaa, että musa-alan paskimmat lainalaisuudet tulevat vastaan myös oikeassa elämässä. Jäin rannalle nyyhkyttämään, tai siis Tampereelle. Päätin kuitenkin mielessäni, että en luopuisi toivosta näin helpolla.

The Beatleskin sen jo tiesin laulaessaan: Oh, I get by with a little help from my friends. Niin siinä vaan sitten kävi, että kavereiden avulla tästäkin potentiaalisesta katastrofista muodostui tämän hetkisen elämäni paras pääsiäinen. Miettiessä viime päiviä en voi olla hymyilemättä.

Pääsiäislomani koostui saunomisesta kansankylpylässä, siipiravintolasta, tuntemattomista baareista, grillikauden avaamisesta järvimaisemassa, jääkiekosta, mäkihyppypelistä, sekä ehkä maailman parhaasta B-luokan elokuvasta nimeltä They Live.

Lisäksi katsoin kolme musiikkidokkaria ja leikin Tinderillä, mutta en avaa niitä enempää, sillä niistä on tulossa laajemmin matskua toiseen blogiini. Kummatkaan eivät olleet lomani kannalta olennaisia. Joskin harkitsen, että katsoisin tänään vielä yhden musadokkarin.

Mikä taas oli olennaista lomani kannalta, oli eilinen kävelyreissuni Hatanpään puulajipuistoon - Arboretumiin. Sen lisäksi, että asteita oli sen lähemmäs viisitoista, Arboretum oli täydellinen paikka istahtaa hetkeksi alas ja miettiä kuluneita viikkoja.

Onnitumisien putken aiheuttamaa harha-ajattelua ehkä, mutta siinä hetkessä minulla oli todella harmooninen olo. On edelleen. Pitkästä aikaa minulla on sellainen olo, että tästä elämästä saattaa vielä ihan oikeasti tulla jotain. Ehkä jopa onnellinen.

Mikä tärkeintä, istun taas kuskin paikalla. Ensi viikonloppuna menemme äänittämään uuden bändini ensimmäistä demoa, jolla olisi tarkoitus herättää jonkinlaista mielenkiintoa. Toisella blogillani menee lujaa. Se on liikkumassa oikeaan suuntaan ja pystyn jo maistamaan, että jonkinlainen läpilyöminen on lähellä. Tekstini herättävät mielipiteitä, se on tärkeää.

Kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä todella hyvältä. Sanat lentävät sormistani näytölle ilman vaivaa ja tekstien editoimiseenkaan ei mene enää puolta tuntia pidempään. Kyllä se taitaa vaan niin olla, että mitä enemmän lukee ja kirjoittaa, sitä taitavammaksi tulee.


1 kommentti: